Julkaistu 18.9.2008 2:31:21
Suomalaisen dosentin kirjasta kohu Virossa
ANNELI REIGAS
Tallinnan Pronssisoturi-patsaalla julkistetaan maanantaina dosentti Johan Bäckmanin kirjaPronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö. Moni virolainen tiedotusväline ja poliitikko on viime viikkoina ehtinyt arvostella ankarasti kirjaa, jossa ennustetaan Viron itsenäisyyden päättymistä.
Dosenttina Helsingin, Turun ja Joensuun yliopistoissa toimivan valtiotieteiden tohtorin Johan Bäckmanin kirjan kustantaa Venäjän kirjailijaliiton yhteydessä toimiva kustantamo Tarbeinfo, jonka kustannuspäällikkö Vladimir Iljashevitsh tunnetaan Virossa pitkäaikaisena KGB:n työntekijänä.
Bäckman käsittelee kirjassaan Viron viimevuotista patsaskiistaa ja pitää pronssisoturin siirtämistä Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle ”Viron historian loppuna”.
Lehti kummeksuu dosentuuria
Eesti Päevaleht kirjoitti jo 11. elokuuta omilla nettisivuillaan Bäckmanin kirjasta otsikolla ”Viro matkalla helvettiin”.
Postimees -lehti syytti maanantaina otsikolla ”KGB:n kätyrit” julkaisemassaan artikkelissa Bäckmania historian väärentämisestä ja väärän Viroa koskevan tiedon levittämisestä.
Postimees -lehden mukaan ”Bäckmanin ansaan ovat jo menneet Itävallan uutistoimisto APA, puhumattakaan monesta paikallisesta venäläislehdestä”.
Lehti toteaa, että kirjan julkistaminen ”lisää hysteriaa”.
Myös Saarenmaalla ilmestyvä lehti Oma Saar julkaisi lauantaina pitkän kirjoituksen kirjasta otsikolla ”Kymmenen vuoden jälkeen Viro osa Venäjää”.
”Suomalainen tiedemies järkyttää naapureita provokaatio-kirjalla Viron valtion lopusta”, lehti kirjoittaa ja siteeraa Bäckmanin haastattelua Itävallan uutistoimistolle.
Lehden mukaan Bäckman väitti haastattelussa, että Virossa vallitsee apartheid-järjestelmä ja että Viroa ei tavallaan ole olemassakaan, koska se ei olekaan demokraattinen valtio.
Suomesta muuta opittavaa
- Suomessa on aina ollut olemassa punaisen ideologian traditio. Nyt on esiin tullut joku Johan Bäckman, joka ennustaa Viron valtion katoamista. Virolaisessa kulttuurissa tälläisella ajatuksella ei ole juuri minkäänlaista tukea, esitti kansanedustaja Andres Herkel Isänmaan ja Res Publican liitosta oman mielipiteensä Bäckmanin kirjasta tiedotusvälineille.
Herkel lisäsi, että Virolla olisi Suomelta paljon opittava, mutta muilta aloilta.
Julkaistu 18.9.2008 2:31:21
Julkaistu 23.9.2008 2:31:57
KGB-syytökset sinkoilevat Virossa
TS kertoi 18.9. kirjani ”Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö” herättämästä keskustelusta Virossa. Siellä kirjaa on kommentoitu joka paikassa niin paljon, että yleiskuvan muodostaminen on varmasti vaikeaa. Haluan kuitenkin huomauttaa yhdestä seikasta: TS väittää, että kirjan virolaisen kustantajan Tarbeinfon toimitusjohtaja Vladimir Iljashevitsh ”tunnetaan Virossa pitkäaikaisena KGB:n työntekijänä”.
Virossa melkein ketä tahansa voidaan herjata entiseksi KGB-agentiksi. Iljashevitshiä on herjattu agentiksi ilman todisteita jo vuosia, koska hänellä on tiiviit suhteet venäläisen kulttuurin kärkeen. Iljashevitsh toimii Venäjän kirjailijaliiton pääsihteerinä ja tutkii itse Tallinnan vaikutusta Dostojevskin tuotantoon. Hän on myös kirjoittanut paljon Viron venäläisestä historiasta, mikä ärsyttää Viron nykyisiä vallanpitäjiä.
Virossa KGB-syytökset sinkoilevat, myös Lennart Meri sai aikanaan kuulla olleensa KGB-agentti. Viimeksi TS:n pitkäaikainen päätoimittaja Jarmo Virmavirta on ollut KGB-syytösten kohteena. Niitä esitti Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson, jonka mielestä Virmavirran huomautukset Viron Venäjä-politiikan puutteista selittyisivät hänen ”KGB-taustallaan”. Myös Paavo Lipponen ja Tarja Halonen ovat kuulemma Venäjän leivissä.
Viro on syvemmässä kriisissä kuin ymmärrämme. Yksi oire tästä ovat KGB-syytökset, joilla yritetään rajoittaa sananvapautta eli sulkea tiettyjä henkilöitä tai aiheita julkisen keskustelun ulkopuolelle. Tällaisia ”kiellettyjä” aiheita ovat Viron tasavallan itsenäisyyden häämöttävä loppu, Viron rikollinen apartheid-politiikka sekä virolaisen historiakuvan valheellisuus ”miehitysmyytteineen”.
Johan Bäckman Dosentti, Helsingin yliopisto
Julkaistu 23.9.2008 2:31:57
Julkaistu 24.9.2008 2:31:37
Kohukirja jäi vakoiluskandaalin varjoon
ANNELI REIGAS
Virossa viikkoja arvosteltu ja keskusteltu Johan Bäckmanin kirja sai tiistaina Viron lehdissä enää hyvin vähän huomiota.
Bäckman esitteli uuttaa kirjaansa Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö maanantaina Tallinnassa sotilashautausmaalla. Kohukirja jäi Viroa kuohuttaneen vakoiluskandaalin varjoon.
Sujuvasti venäjä puhunut Bäckman kertoi kirjastaan maanantai-iltana Venäjän tv-kanavan RTR:n uutislähetyksessä, moitti miljoonien venäläiskatselijoiden edessä virolaisia ”apartheid-järjestelmästä ” ja tuomitsi neuvostopatsaan siirtämisen pois Tallinnan keskustasta.
Moni virolainen väline laittoi maanantain jälkeen nettisivuilleen lyhyen videon Bäckmanin lehdistötilaisuudesta, johon oli saapunut myös joitakin Tallinnan vuoden 2007 mellakoiden järjestämisestä syytettyjä. Oikeuskäsittely on vielä kesken. Englantilainen Economist -aikakauslehti ihmetteli viime viikolla kohukirjan Virossa osakseen saamaa huomiota.
Economist kirjoitti maassa pääsevän uutisiin aiheita, joihin tulisi suhtautua kuin vitsiin, kuten pari viikkoa sitten Koillis-Virosta kansainvälisille tiedotusvälineille faksattu ”uutinen”, että kaksi maanviljelijää on julistanut omille tiloilleen Neuvosto-Viron.
Virossa tunnettu suomalainen professori Mikko Lagerspetz kommentoi Bäckmanin kirjaa ja sen aiheuttama kohua virolaisille pari päivää sitten. Lagerspetzin mielestä kirja ei ansaitse huomiota, jonka se on saanut Virossa. Lagerspetz mainitsee uutisportaali Delfi -nettisivuilla, että Viron lisäksi Bäckman kirjoittaa kirjassaan paljon Suomesta.
- Niin kun yleensä propagandateoksissa Bäckmanin kirjassa on yhdistetty totuus, puolitotuus ja suorat valheet, Lagerspetz kirjoittaa.
Julkaistu 24.9.2008 2:31:37
Julkaistu 25.9.2008 2:31:45
TS/
Monen dokumentin dosentti
ARI NIEMI
Arvoisat yliopistojen kanslerit, rehtorit, humanististen tiedekuntien dekaanit ja historian laitosten johtajat.
Uskallan näin avoimella kirjeellä kääntyä puoleenne, sillä haluaisin päästä yliopistoonne dosentiksi. Avoimessa kirjeessä on se hyvä puoli, että pääsen kerskumaan tiedoillani ja säästän postimaksun.
Ykkösvahvuutenani pidän Viron historian ja nykypäivän tuntemusta.
Olen käynyt siellä kaksi kertaa: ensimmäisen kerran neuvostoaikoina noin vuonna 1980, toisen kerran itsenäisessä Virossa vuonna 2003. Kumpaankin reissuun sisältyi yöpyminen Viru-hotellissa.
Tai oikeastaan kertoja on kolme, sillä vannoin, että se ensimmäinen oli samalla myös viimeinen.
Toistuvaa matkailuani olen täydentänyt kirjallisilla lähteillä, joten pätevyyttäni en epäile lainkaan.
***
Olen täysin samaa mieltä tulevan kollegani Johan Bäckmanin kanssa siitä, että Neuvostoliitto ei miehittänyt Viroa. Viro anoi pääsyä suureen neuvostokansojen perheeseen. Siitä on olemassa dokumentitkin.
Tarkkana tutkijana tarkistin asian kolmesta, toisistaan riippumattomasta, lähteestä:Pravdan, Neues Deutschlandin ja varmuudeksi vielä suomalaisen Tiedonantajan arkistoista.
Itse asiassa virolaisilla on kautta aikain ollut mieltymys vieraaseen komentoon. Isännyyttä on tarjottu Ruotsin kuninkaille, Pietari Suurelle ja Hitlerille.
Maa ei selvästi haluakaan olla itsenäinen. Kansan syville riveille itsenäistyminen ja liittyminen Euroopan unioniin ja Natoon on varmasti ollut hirvittävä järkytys.
Laajoilla Viron matkoillani opin, ettei maa ollut itsenäinen myöskään 1920-1930-luvuilla. Kaksoismatkalla - sillä ensimmäisellä ja viimeisellä - Inturistin opas kertoi huhun perustuvan väärinkäsitykseen. Asiaa tivannutta tuttavaani opas kutsui hellästi humalaiseksi poroksi.
Haluan myös korjata yleisen käsityksen, että niin sanotun ensimmäisen tasavallan presidenttiKonstantin Päts olisi ollut jonkinlainen diktaattori. Päin vastoin, hän oli oikea demokratian airut.
***
Tulevaa dosentuuriani varten olen selvittänyt myös monta muuta väärää historiantulkintaa.
Aloitetaan vaikkapa Tshekkoslovakiasta. Siinä on paljon yhteistä Viron kanssa. Vuonna 1938 maa halusi luovuttaa sudeettialueensa Hitlerin Saksalle. Myöhemmin se luopui Itävallan tapaan tyystin itsenäisyydestään kyllästyttyään itse hoitamaan asioitaan.
Sama toistui 30 vuotta myöhemmin. Vuonna 1968 Tshekkoslovakian johto kutsui Neuvostoliiton kumppaneineen apuun, kun Alexander Dubcekin johtamistyyli kävi luokkatietoisen kansan hermoon. Liika itsenäisyys ei viehättänyt tshekkejä eikä slovakkeja.
Unkarissa oli samanlainen tilanne vuonna 1956. Silloinkin isoveli kutsuttiin apuun. Molemmista avunpyynnöistä on kiistattomat dokumentit olemassa.
***
Niin on Mainilan laukauksistakin. Suomi voisi vihdoin tunnustaa aloittaneensa talvisodan. Samoin Katariina II niin sanotun Kustaan sodan.
On silkkaa likaisen mielikuvituksen tuotetta kuvitella, että Kustaa III olisi puetuttanut omia joukkojaan venäläisiksi kasakoiksi teatterista haetulla rekvisiitalla. Arvokkaat valtionpäämiehet eivät ole sellaiseen missään historian vaiheessa syyllistyneet.
Koska menneisyyden lisäksi hallitsen myös tulevaisuuden ennustamisen, ei Tshekille, Slovakialle, Unkarille eikä Virolle voi luvata pitkää itsenäisyyden kautta. Tuskin Suomellekaan.
Ihan lähihistoriasta kannattaa vielä mainita Yhdysvaltain pyyteetön työ demokratian levittämiseksi Afganistaniin ja Irakiin. Parlamentarismin, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon opettaminen talibaneille on kiitettävää, eikä suinkaan moitittavaa työtä.
***
Valtiollisen historian lisäksi olen perehtynyt hyvin myös rikollisuuden vaiheisiin. Olen ajatellut kirjoittaa Camorran historian.
Siitä on kyllä tulossa ohut teos, sillä tietämäni mukaan mitään mafiaa ei sillä seudulla ole olemassa.
Rahoituksen tulevaan tutkimukseeni sain eräältä napolilaiselta jätehuoltoyhtiöltä. Minusta tarjous oli sellainen, ettei siitä kannattanut kieltäytyä.
***
Toivon, ettei dosentuurini kaadu muutamaan muodolliseen puutteeseen. Aikanani harkitsin monta kertaa lisensiaattityön teon suunnittelua. Väitöskirjani on aloittamista vaille valmis.
Graduni jälkeen en ole julkaisut mitään lukuun ottamatta näitä sanomalehtijuttuja, jotka eivät tätä lukuun ottamatta liity mitenkään opetettavaan aihepiiriin.
Niin että milloin voin aloittaa?
(02) 269 3472 ari.niemi@turunsanomat.fi
Julkaistu 25.9.2008 2:31:45
Julkaistu 30.9.2008 2:30:46 (Päivitetty 30.9.2008 10:55:58)
TS/Raigo Pajula
Suomalaisten kirjoitukset Viron historiasta ärsyttävät Anneli Reigaksen mukaan virolaisia, viimeksi kynnyksen ylitti dosentti Johan Bäckmanin teos Pronssisoturikiistan taustoista. Kuvassa kyseinen Tallinnan Pronssisoturi-patsas siirron jälkeen uudella paikalla sotilashautausmaalla.
TS/
Anneli Reigas on tallinnalainen toimittaja, joka toimii Turun Sanomien Viron kirjeenvaihtajana.
Kohukirjat ja viilenevät välit vahingoittavat turhaan veljeskansojen ystävyyttä
Neuvosto-Suomi ja traumaattinen Viro
Presidentti Tarja Halosen kommentti, että joissakin maissa podetaan edelleen Neuvostoliiton jälkeistä traumaa, ärsyttää tavallista virolaista paljon vähemmän kuin Suomessa syntynyt uusi ilmiö julkaista suomalaisten kirjoittamia ja virolaisia loukkaavia kirjoja Viron historian ja politiikan ”totuudesta”. On sääli, jos nämä Viroa ja virolaisia leimaavat teokset ja viime aikoina viilentynyt ilmapiiri Viron ja Suomen välillä onnistuvat loppujen lopuksi vahingoittamaan sukulaiskansojen ainutlaatuisia suhteita.
Olen viime vuoden aikana lukenut Viron lehdistä juttuja, joiden Virossa hyvin tunnetut kirjoittajat ovat paljastuneet suuriksi Suomen ystäviksi kirjoittamalla erittäin lämpimästi Suomesta ja suomalaisista. Yhden niistä kirjoitti Suomi-90-juhlan kunniaksi viikkolehtiEesti Ekspressin päätoimittaja Priit Hõbemägi, jonka mielestä Suomi on Virolle kuin rakastava äiti lapselleen.
Lisääntyvää arvostelua Suomea kohtaan
Viime kuukausina ei ole enää mennyt viikkoakaan, ettei Viron tiedotusvälineissä ja nettisivuilla arvosteltaisi Suomessa esitettyä Viro-kritiikkiä. Jo keväällä erään suomalaistoimittajan pamfletti Viron kylmä sota, jossa kirjoittaja syytti Viroa apartheid-järjestelmästä ja väitti Viron liittyneen Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti, sai Virossa osakseen erittäin kovaa arvostelua.
Ristiriitaisia kommentteja on Virossa tänä vuonna herättänyt myös Martti Turtolan uusi teos virolaisesta kenraalista Johan Laidonerista ja prosessista, joka johti Viron itsenäisyyden menetykseen 1940.
”En ole Turtolan kirjaa vastaan siksi, että siellä on nopean kirjoittamisen takia paljon virheitä, vaan siksi, että se on ison veljen kirjoittama kirja pikkuveljestään,” Postimees -lehti kirjoitti maaliskuussa ”Turtola ärsyttää jälleen” otsikoimassaan pääkirjoituksessa. Lehti viittasi Lennart Meren kommenttiin Turtolan aiemmasta kirjasta (2002), jossa esitettiin uusi näkökulma Viron ensimmäisestä presidentistä Konstantin Pätsistä.
Vielä yksi Suomen puolelta saapuva totuus heitettiin pikkuveljen eteen viime viikolla, kun dosentti Johan Bäckman esitteli uutta kirjaansa Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö.
Virolaisten suhtautuminen Suomesta tuleviin ”paljastuksiin” Viron historiasta ei ole torjuvaa ja moittivaa siksi, että paljastuksia tekevät suomalaiset. Esimerkiksi Viron historiasta suurteoksen kirjoittanut Seppo Zetterberg on Virossa hyvin arvostettu.
Mutta joidenkin suomalaisen teoksissa esitetyt väitteet siitä, että Viro liittyi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon, ja että jo vuoden 1941 kesäkuussa noin kymmenen tuhatta virolaista Siperiaan karkottanut puna-armeija oli 1944 Viron ”vapauttaja” ja niin edelleen, loukkaavat virolaisia sydänjuuria myöten.
Jo syksyllä 1944 Moskova käynnisti Virossa laajan terrorin, joka huipentui neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen 25. maaliskuuta 1949. Silloin pääasiallisesti yhden yön aikana jo ennestään vangittujen, murhattujen ja Siperiaan karkotettujen virolaisten lisäksi Virosta lähetettiin Siperiaan vielä kymmeniä tuhansia ihmisiä ja näistä tuhannet myös kuolivat Venäjällä. Murhattujen ja Siperiaan karkotettujen ihmisten kodit eivät jääneet tyhjiksi - niihin muutti Vapauttaja-Puna-armeijan upseereita ja muita miehitysvallan edustajia perheineen.
Helsingin yliopiston vastaus shokki monelle
Kun joukko tunnettuja suomalaisia ja virolaisia lähetti viime viikolla Helsingin yliopistolle Bäckmania koskevan julkisen kirjeen, monia virolaisia järkytti Helsingin yliopiston rehtorin vastaus, ettei yliopisto puutu asiaan.
”Olen täysin shokissa tästä vastauksesta,” Suomessa asuva virolaistoimittaja ja kirjailijaImbi Paju ilmaisi Viron tiedotusvälineille. Paju kirjoitti jo 15. syyskuuta Postimees -lehdessä, että Viron ja Suomen suhteisiin on tullut uusia rasitteita, kun monet suomalaiset dosentit ja tutkijat ”viestittävät, että Viron itsenäisyys loppuu ja ovat ylpeitä suhteistaan Stasiin ja KGB:n entisiin agentteihin ja syyttävät virolaisia siitä, etteivät nämä ymmärrä, että neuvostomiehitys oli pelkästään kuviteltu myytti”.
Viime vuosina rikastuneen ja yhä uhkaavammaksi muuttuneen Venäjän johdolle puna-armeijaa Viron vapauttajana pitävän Bäckmanin ajatukset ovat varmasti ilouutinen. Voi olettaa, että Vladimir Putinin Venäjän propaganda tulee vielä kauan käyttämään hänen kirjaansa Viron-vastaisen vihan lisäämiseksi Venäjällä. Moskovan tiedotusvälineissä Bäckmanin ajatukset saivat paljon tilaa jo viime viikolla.
Venäjän tv-kanava RTR, jossa Bäckman kertoi ajatuksistaan miljoonille venäläisille viime maanantaina, lisäsi juttuun myös väitteet ”natsi-ihailusta” Virossa. Kun MoskovanKommersant -lehti haastatteli viime vuoden patsaskiistan aikana Virossa syntynyttä ja tallinnalaisessa venäläislehdessä työskentelevää naista, tämä tunnettu venäläistoimittaja sanoi suoraan, ettei Virossa ole mitään natsi-ihailua. Mutta virolaisia natsikansaksi leimaavia syytöksiä esitetään Moskovassa yhä uudelleen.
Suomi leimattu Moskovan vasalliksi
Suomi on kohukirjojen ansiosta leimattu viime kuukausina virolaisilla nettisivuilla joskus neuvosto-Suomeksi, Moskovan vasalliksi, Putinin kätyriksi ja niin edelleen. Suomea arvostelevat kommentit eivät tietysti edusta virolaisten yleistä suhtautumista Suomeen. Samoin virolaisia loukkaaviin ”paljastuksiin” yhtyisi Suomessa todennäköisesti vain harva suomalainen.
Koko asian aiheuttama vahinko on kuitenkin suuri ja luo muun muassa myös epäterveen taustan rehelliselle keskustelulle molempia maita koskevista tärkeistä turvallisuuskysymyksistä, olkoon kyseessä sitten suhtautuminen Venäjään, Georgian kriisi tai muu sellainen.
On myös valitettavaa, että kesällä julkaistu Jaakko Blombergin ja Gunnar Okkin raporttiSuomen ja Viron yhteistyön mahdollisuudet 2008, ei saanut tiedotusvälineissä läheskään yhtä paljon huomiota kun mainitut kirjat.
Viro-90 juhla ilman Suomen johtoa
Viron ja Suomen suhteita ovat viilentäneet muutkin asiat. Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain pääkirjoituksessaan olevan sietämätöntä, jos Suomen ja Viron läheisissä suhteissa uudeksi ongelmaksi nousee presidenttien välinen huono henkilökemia.
Amerikassa kasvaneen Viron nykyisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen kyvyttömyys ymmärtää Viron ja Suomen suhteiden monipuolisuutta ja asemaa ei pitäisi olla mikään yllätys.
Paljon suurempi yllätys on se tosiseikka, ettei yksikään Suomen hallituksen ministeri - pääministeristä ja presidentistä puhumattakaan - vaivautunut osallistumaan Viro-90-juhlavuoden Suomen-päätapahtumaan eli Helsingin Finlandia-talossa 14. huhtikuuta 2008 pidettyyn kapellimestari Eri Klasin johtamaan Tallinnan kamariorkesterin konserttiin, jossa esitettiin muun muassa nimenomaan Suomelle omistettu uusi teos.
Konsertti keräsi yleisöä täyden salin, mutta Suomen hallituksen puolesta muutaman sanan lausui vain ympäristöministeri Paula Lehtomäki, ja hänkin poistui paikalta ennen konsertin alkua viitaten tiiviiseen aikatauluunsa. Kun Viro-90-juhlavuosi käynnistettiin helmikuussa Turussa, Viron pääministeri piti tarpeellisena matkustaa Turkuun pitämään juhlapuheen.
Mielipiteensä suomalaisten Viroa koskevista kommenteista ovat viime kuukausina esittäneet useat Viron poliitikot, muun muassa parlamentin EU-valiokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson, jonka kommentti otsikolla ”Mitä tämä on, rakkaat suomalaiset ystävät?” julkaistiin Postimees -lehdessä.
Virossa usein lomaillutta ja viron kieltä taitavaa Suomen presidenttiä pidetään Virossa edelleen hyvänä ystävänä riippumatta siitä, että Halosen useita vuosia korostama henkilökohtainen erittäin hyvä suhde Vladimir Putiniin on herättänyt Virossa aiemmin myös paljon hämmennystä.
Halosen sanat Neuvostoliiton jälkeisestä traumasta joissakin maissa aiheuttivat Viron puolella jyrkän reaktion ennen kaikkea siksi, että ne olivat kuin suolaa virolaisten haavaan, jota monet dosentit ja historioitsijat Suomen puolella ovat olleet ahkerasti avaamassa.
ANNELI REIGAS
Kirjoittaja on tallinnalainen toimittaja, joka toimii Turun Sanomien Viron kirjeenvaihtajana.
Julkaistu 30.9.2008 2:30:46 (Päivitetty 30.9.2008 10:55:58)
Julkaistu 30.9.2008 2:30:42
Historian julkista käyttöä tutkittava
Ari Niemen kolumnissa ”Monen dokumentin dosentti” (TS 25.9.) annetaan ymmärtää, että minun tai muiden tutkijoiden tulkinnoissa historiaa voitaisiin käännellä miten tahansa. Yleensä uusien tulkintojen syntyyn liittyy kuitenkin tutkimuksellinen tausta ja kehittely. Nykyisin tutkitaan myös yhä enemmän sitä, mihin ja miksi historian tulkintoja tarvitaan ja miten niitä käytetään.
Virossa vahvasti liioiteltua ja vääristeltyä tulkintaa ”neuvostomiehityksestä” käytetään vähemmistön sortamiseen. Kuten pitkäaikainen TS:n kirjeenvaihtaja Leena Hietanen muotoilee, Viron miehitysmyytti on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Sillä on psykologinen funktio: vähemmistöstä halutaan tehdä epäluotettava valtaväestön silmissä ja heille yritetään valaa jo lapsesta saakka heikko itsetunto. Heitä syytetään miehittäjiksi ja kyydittäjiksi, siis väkivallantekijöiksi. Jopa sotilastukikohdan entinen siivooja saa kuulla olevansa ”sotilaseläkeläinen” eli miehittäjä.
Ari Niemi voi vitsailla ”historian tulkinnoilla”, mutta asia on silti vakava. Kysymys on sortopolitiikasta. Miehitysmyytin julkinen käyttö on hyvin kaukana siitä, mitä todella tapahtui Viron liittyessä Neuvostoliittoon. Tästäkin on paljon uutta suomalaista ja virolaista tutkimustietoa. Martti Turtola ja Magnus Ilmjärv ovat hyvin yksiselitteisesti todenneet, että kysymys ei ollut miehityksestä. Jostakin syystä kukaan ei ollut halukas puolustamaan Konstantin Pätsin seisahtunutta hallintoa, Viron armeijaa ei koskaan tarvinnut edes riisua aseista.
Mutta Viron miehitysmyytin kiistäminen ja Viron rikollisen apartheid-politiikan tuomitseminen eivät mitenkään tee tyhjiksi neuvostovallan tekemiä ihmisyyden vastaisia rikoksia. Niistäkin on puhuttava, kuitenkin liioittelematta. Esimerkiksi ”kyydityksistä” on puhuttu vahvasti liioittelemalla. Monelle vuoden 1941 kyyditys eli joukkokarkotus merkitsi pelastusta, kuten puolelle Viron juutalaisista. Jopa natsit kirjoittivat, että neuvostovalta pelasti puolet Viron juutalaisista Venäjälle. Viron holokaustissa loput Viron juutalaisista tapettiin, asialla olivat virolaiset vapaaehtoiset.
Johan Bäckman
Dosentti, Helsingin yliopisto
Julkaistu 30.9.2008 2:30:42
Julkaistu 2.10.2008 2:30:54
Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle
On masentavaa katsoa vierestä kun joukko suomalaisia tiedemiehiä julkisesti heittää lokaa veljeskansamme, virolaisten niskaan, ja kieltävät heihin kohdistuneen terrorin.
Joissakin maissa on rikos kiistää juutalaisten kärsimykset, meillä tieteen kriteerit täyttyvät kun sama kohdistuu virolaisiin!
On mielistelyä jos me suomalaiset, jotka olemme toistuvasti joutuneet taistelemaan venäläisiä vastaan, kannamme suurempaa huolta Viron venäläisvähemmistöstä kuin omista sorretuista sukulaiskansoistamme Venäjällä. Uskottavuus on ainakin nolla!
Olen lukenut useita teoksia Viron lähimenneisyydestä. Niissä kerrotaan yksiselitteisesti terrorista, minkä kukin miehittäjä kulloinkin toteutti. Onko se kaikki valhetta?
Johan Bäckman (TS 30.9.) on tutkinut Viron juutalaisten kohtaloa natsilähteiden pohjalta. Näinkö tieteellisyys täyttyy?
Viron kirjallisuusmuseon muistelmasarjassa, Eesti rahva elulood, 1 osa (2000), juutalainen David Abramson kertoo, että hänen sukulaisensa kärsivät enemmän neuvostomiehityksestä kuin saksalaisesta.
Isä tuli kotiin venäläisestä vankileiristä ihmisrauniona, silmä puhkottuna! Syy pidätykseen oli kauppaliikkeen omistaminen! Päinvastoin kuin Bäckman Viron juutalaisista väittää jäi David Abramson ja monet muutkin henkiin kertomaan asiasta!
Magnus Nikula
Julkaistu 2.10.2008 2:30:54
Julkaistu 5.10.2008 2:30:54
Viron miehityksestä
Johan Bäckman väittää (TS 30.9.), ettei Viroa miehitetty vuonna 1940. Mieletön väite, sillä vielä elää henkilöitä, jotka näkivät kuinka Neuvostoliiton sotavoimat vyöryivät maahan. On aivan yhdentekevää mitä neuvostoliittolaisissa ja asiakirjoissa sanotaan. Puna-armeijassa palvelleet sotilaat todistivat, että jopa rivimiehille kerrottiin: ”Viroon mennään joka tapauksessa.” Joukot oli ryhmitetty hyökkäysvalmiuteen.
Miehitys perustui 23.8.1939 tehtyyn Neuvostoliiton ja Saksan sopimukseen, erityisesti sen salaiseen lisäpöytäkirjaan. Saksa takasi Neuvostoliitolle vapaat kädet Baltian maiden ja Suomen suhteen. Jo 11.10.1939 NKVD:n kenraali Serov kirjoitti käskykirjeen ”neuvostovastaisten elementtien” pidättämisestä ja Virosta kyydittämisestä. Käskettiin: 1. Syrjäyttää kaikki aktiiviset isänmaallismieliset ihmiset, 2. terrorin avulla nujertaa vähemmän aktiivisen väestön vastarinta ja 3. heikentää kansa fyysisesti.
Bäckman kirjoittaa, ettei Viron armeijaa riisuttu aseista. Se ei ole totta. Armeija ei ryhtynyt vastarintaan, koska Viron johtajat päättivät säästää verta, mutta aseista riisuttiin sekä armeija että suojeluskunta, joka lakkautettiin. Pieniä yhteenottojakin oli. Ainakin 10 punasotilasta ja 3 virolaissotilasta kaatui. Suuri osa upseereista pidätettiin.
Luotettavat kansainväliset selvitykset toteavat Baltian maiden liittymisen Neuvostoliittoon olleen lavastettu ja niiden miehityksen olleen Neuvostoliiton pitkäaikaisen pyrkimyksen tulos.
Bäckman kirjoittaa, että neuvostovallan rikoksista on puhuttava. Puhutaan: Virossa oli ennen vuotta 1940 kymmenen valtionpäämiestä. Heistä vain yksi pääsi pakenemaan Ruotsiin ja kuoli luonnollisen kuoleman. Muut yhdeksän joko teloitettiin tai kuolivat Neuvostoliiton vangitsemina epäselvissä oloissa. Viron armeijan 16 kenraalista 8 teloitettiin ja 5 kuoli vankileirillä. Viron 73 ministeristä vangittiin 48, ja heistä jäi henkiin vain 3. Viimeisen hallituksen 11 ministeristä vain pääministeri onnistui pakenemaan Ruotsiin, muut vangittiin. Viimeisen parlamentin 120 jäsenestä 58 joko teloitettiin tai kuoli vankileirillä.
Sellainen on ”vahvasti liioiteltu tulkinta neuvostomiehityksestä”. Kuinka tällaisen suunnitelmallisen murhaamisen jälkeen joku kehtaa julkaista valheita.
Harri Raitis
Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja
Julkaistu 5.10.2008 2:30:54
Julkaistu 7.10.2008 2:31:38
Viron valtion olemassaolo perustuu ”miehitysmyytille”
Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja Harri Raitis ottaa kantaa (TS 5.10.) Pronssisoturi-kirjaani toistamalla myyttejä Viron ”neuvostomiehityksestä”. Vihamieliseen valtaukseen viittaava miehitys-sana on väärä, sillä neuvostototukikohdat perustettiin Viroon kahdenvälisten sopimusten perusteella. Kesäkuussa 1940 Postimees-sanomalehti otsikoi: ”Neuvostoliiton uusien osastojen saapuminen Viroon alkoi. Kaikki on sujunut rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä”.
Suoranaisen väärän tiedon Raitis esittää väittäessään, että Viron armeija riisuttiin aseista. Kun Viro liittyi Neuvostoliittoon kesällä 1940, Viron armeija jäi aseisiin ja suurin osa sen upseeristosta ja aliupseeristosta virkoihinsa. Vangitsemisiin ryhdyttiin vasta Saksan hyökättyä. Punaiseen Armeijaan liitetty Viron armeija jatkoi elämäänsä melko itsenäisenä ja vapautti Viron natsimiehityksestä syksyllä 1944.
Raitis viittaa kesän 1941 joukkokarkotuksiin eli ”kyydityksiin”. On totta, että suuri joukko ihmisiä siirrettiin sodan jaloista Venäjälle. Se oli oikea ratkaisu sodan kynnyksellä. Jokainen valtio puhdistaa sodan uhkan alla rintamalinjansa epävakaista elementeistä. Sitä paitsi moni virolainen pelasti tällä tavoin nahkansa.
Venäjälle pelastautuivat niin Georg Ots kuin Lennart Merikin, joista emme ehkä muutoin olisi kuulleet mitään. Myös puolet Viron juutalaisista pelastettiin Venäjälle. Presidentti Konstantin Päts vietiin salonkivaunussa Leningradiin illalliselle hotelli Astoriaan ja sieltä Ufaan, missä perheelle annettiin kotiapulainenkin. Ylipäällikkö Laidoner vietiin perheineen Penzaan. Siellä perheelle annettiin lukaali valtion laskuun ja kenraalille maksettiin eläke.
Kyyditys ei siis merkinnyt varmaa kuolemaa, suorastaan päinvastoin. Viron nykyisen valtion olemassaolo perustuu ”miehitysmyytille”. Sitä käytetään Viron venäläisen vähemmistön poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen aseman heikentämiseen. Venäläiset leimataan ”miehittäjiksi”, vaikka monilla venäläisillä suvuilla ja perheillä on Virossa vuosisatainen historia. En voi muuta kuin ihmetellä Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtajan heikkoa ja vanhoihin klisheisiin pohjautuvaa historiantuntemusta.
Johan Bäckman
Dosentti Helsingin yliopisto
Julkaistu 7.10.2008 2:31:38
